Opettajan kuulumisia

Toimin vuonna 2024-2025 luokkien 3-4 opettajana ja luokanvalvojana. Opetan myös luokille 5-6 käsitöitä.

Nautin siitä, että saan toteuttaa ideoita käytännössä ja opettaa useita eri oppiaineita. Erityisesti pidän pelaamisesta, laulamisesta, soittamisesta, matematiikasta, luonnontiedosta, uskonnosta sekä kaikenlaisista kädentaidoista.

Luonnon läheisyys rentouttaa kiireisen päivän keskellä ja usein opiskelemmekin ulkona sään salliessa. Myös liikuntasali tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet toiminnallisen oppimisen järjestämiseen. Syksyisin nostamme perunaa yhdessä ja keräämme marjoja koulun keittiölle. Samalla oppilaat saavat käytännön kosketuksen luontoon ravinnon antajana. Vuosittain järjestämme kaksi leirikoulua, joissa tutustumme paremmin toisiimme ja opimme monia erätaitoja. Sauna ja uinti pimeässä lyhtyjen tuikkeessa on elämys.

Kristillisen koulun opettajana koen olevani tietyllä tavalla etuoikeutetussa asemassa, kun ”kirjaviisauden”  lisäksi voimme oppilaiden ja opettajien kanssa aina palata kaiken tiedon lähteelle Taivaan Isän luo pyytämään apua, viisautta, voimaa ja johdatusta jokaiseen päivään ja hetkeen, mitä elämä sitten tuokin tullessaan.

Siikasalmen koulun kuulumisia

Näin opettamisen näkökulmasta katsottuna nautin työstäni. Onhan koulumme monipuolisten oppimisympäristöjen äärellä. Koulussamme on pienet opetusryhmät ja oppilasaines erilaisuudestaan huolimatta on mitä ihaninta. On upeaa saada työskennellä tällaisten lasten ja nuorten kanssa.

Toki oppilasjoukkoon mahtuu monenlaisia oppijoita. Osalle oppiminen on helppoa ja usein opettajan ongelmaksi muodostuu valmistella riittävän haastavia tehtäviä tällaisia oppilaita varten oppimismotivaation säilyttämiseksi. Tietenkin joukkoon kuuluu myös niitä oppilaita, joille jotkut oppiainesisällöt voivat olla hyvinkin haastavia.

Erityisopettajana ja fysioterapeuttina minua kiehtovat oppilaan oppimiseen liittyvät tekijät. Miksi toinen muistaa paremmin kuin toinen tai miksi toisella on kaunis käsiala ja toiselle se on lähes sula mahdottomuus kirjoittaa suoraan ja kauniisti? Miksi toisella on parempi tasapaino kuin toisella tai miksi toinen jännittää enemmän kuin toinen? Miksi joku on alisuoriutuja eikä voi keskittyä tunnilla mihinkään oleelliseen? Näitä kysymyksiä voisi keksiä lähes loputtomiin.

Syitä on monia, mutta usein oppimisvaikeuksien taustalta löytyy jokin varhaislapsuuden kehitysvaiheisiin liittyvä häiriö, joka myöhemmin haittaa korkeampia aivotoimintoja sensomotoristen toimintojen ohjaajina.

Useat meistä kantavat läpi elämän lapsuuden ajan refleksien jäänteitä, jotka kuormittavat enemmän tai vähemmän meidän aivojemme motorista kuorikenttää. Monille meistä tavanomaiset liikuntasuoritukset tai liikesarjat eivät vaadi suuriakaan ponnisteluja, mutta refleksiongelmista kärsivälle lapselle tai nuorelle liikunta voi olla joskus todella haastavaa. Liikkeet, jotka useimmilta meistä onnistuvat helposti, refleksiongelmista kärsivät lapset tarvitsevat ajatella liikkeen uudestaan ja uudestaan, tai liikesarjan oppimiseen menee kohtuuttomasti aikaa. Tämä liikesarjojen tietoinen ajattelu hidastaa muuta samanaikaista prosessointia, kuten asioiden muistamista tai muistista palauttamista. Esimerkiksi kirjaimen tai numeron muodon tai sanojen tuottaminen vaatii enemmän harjoittelua.

Jotkut reflekseistä vaikuttavat myös tasapainon hallintaan. Silmät, joiden tehtävänä on tehdä havaintoja ympäristöstä, joutuvatkin pitämään tasapainoa yllä. Tämä kaikki on pois havaitsemisesta ja mieleen painamisesta.

Jokin aika sitten olin Venäjällä cp-lasten koulussa ohjaamassa lasten fysioterapiaa. Tutkiessani teini-ikäisiä nuoria huomioni kiinnittyi nuoreen, jolla ei ollut lainkaan cp-lapselle tyypillisiä oireita. Ainoastaan häntä vaivasi eräs refleksi, jonka aktiivisuus kuormittaa meidän lähimuistia. Kysyessäni venäläiseltä kollegalta, miksi nuori on täällä, sain vastauksen, joka tyrmistytti minut. Fysioterapeutti kertoi, että nuorella on niin huono lähimuisti, että hän ei pärjää tavallisessa koulussa.

Oppimisen ongelmia on aina ollut, mutta yleisesti ottaen apua tarvitsevien määrä tuntuu vain olevan kasvussa. Johtuuko tämä siitä, että lasten ja nuorten liikunta on vähentynyt tai ainakin yksipuolistunut, eivätkä lapset enää itse kuntouta itseään.

Liikunta auttaa lievittämään refleksioireisten lasten ongelmia, mutta se ei poista niitä kokonaan. Tarvitaan täsmäharjoituksia, jotka on suunnattu ko. refleksihäiriöiden korjaamiseen. Harjoittelu ei aina tunnu mukavalta, mutta tehdyn työn jälkeen huomataan selkeitä tuloksia, jotka parantavat elämän laatua ja helpottavat oppimista.

Joskus oppimisen esteenä voi olla lapsen ja opettajan väliset suhteet. Yhtenä kaikkein tärkeimmistä kouluun ja jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista on Raamatun käsite rakkaudesta. Raamatussa sanotaan, että ”Rakkaudessa ei ole pelkoa, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” Luokkahuoneen rakastava ja toisia arvostava ilmapiiri motivoi oppilaita opiskelemaan. Se saa ihmeitä aikaa. Täydellistä rakkautta meissä ihmisissä ei itsessään ole, mutta Jumala on luvannut antaa sitä meille lahjaksi jokaista päivää varten. Se on ehtymätön luonnonvara, joka toisille jaettaessa vain lisääntyy.

Helposti tämän ajan huolet ja murheet riistävät meiltä ilon, rauhan ja onnellisuuden elämästämme, mutta Jeesus haluaa kääntää ajatuksemme toisaalle. Hän kehottaa meitä joka päivä tulemaan hänen rakastavien ja myötätuntoisten kasvojen eteen pyytämään siunausta ja voimaa elämään. Tämän lisäksi hän pitää huolta myös meidän päivittäisistä tarpeistamme. Rakasta lähimmäistäsi. Puhu hänelle kauniita sanoja, sillä et koskaan voi tietää, mitkä sanasi ovat viimeiset tai mikä vaikutus niillä voi olla toisen ihmisen elämään. Tästä tuleekin mieleeni kertomus, jonka kuulin joitakin vuosia siten.

Erään opettajan luokalla oli poika, jonka koulumenestys ei ollut niitä kaikkein parhaimpia. Kutsutaan häntä tässä kertomuksessa vaikka Jesseksi. Lukuvuoden arvioinnissa opettaja kirjoitti hänestä seuraavaa:

• Jessellä olisi kyllä mahdollisuuksia parempaankin koulumenestykseen, jos vain kotiolot olisivat erilaiset.

Tämä lause toistui opettajan arvioinnissa, kunnes eräänä joulua tapahtui jotain erikoista. Oli koulun joulujuhlan aika. Oppilaat toivat opettajalleen toinen toistaan kauniimpia lahjoja. Viimein tuli myös Jessen vuoro ojentaa lahjansa. Hänen lahjansa oli kääritty ruskeaan vanhaan kauppapaperiin. Opettaja avasi paketin, josta paljastui vanha kulunut rannerengas ja puoliksi tyhjä halpaa hajuvettä sisältävä pullo. Muut oppilaat hörähtivät nauramaan, mutta opettaja vaiensi heidän äänensä.

• Kiitoksia, hän sopersi hieman hämmentyneenä Jesselle, joka yhä seisoi hänen edessään.
• Voisitko sinä laittaa tuon rannerenkaan käteesi ja sipaista hajuvettä kaulallesi, Jesse pyysi ujosti.

Opettaja teki niin. Kasvot säteillen Jesse lausui sanat jotka jäivät soimaan opettajan korviin.

• Nyt sinä muistutat ihan äitiäni, silloin kun hän oli vielä elossa, hän huudahti ääni puoliksi ilosta ja liikutuksesta värähtäen.

Tuona jouluna tapahtui jotain erikoista opettajan sydämessä. Taivaallinen rakkaus ja myötätunto sai vaikuttaa hänen sisällään. Opettajan suhde Jesseä ja koko luokkaa kohtaan muuttui. Keväällä, kun todistuksia jaettiin, opettaja ei kirjoittanut enää mitään kotiolojen puutteellisuudesta, sillä Jessen koulumenestys oli kohentunut huomattavasti. Ja kun viimein tuli se päivä, jolloin poika pääsi pois tuosta koulusta, hänen arvosanansa olivat erinomaisia.

Vuosia kului, kunnes eräänä keväänä opettajalle tuli kirje, jossa luki seuraavaa:

• Olen valmistunut ylioppilaaksi! / Jesse

Kului jälleen vuosia, kunnes opettaja sai toisen kirjeen, jossa Jesse kertoi valmistuneensa ammattiin.

Kului taas vuosia, kunnes nyt jo iäkäs opettaja sai Jesseltä kolmannen kirjeen.

• Olen menossa naimisiin, ja tahtoisin, että sillä paikalla, jolla minun äitini olisi hääjuhlassa, olisit sinä. / Jesse

Kotiolot, perimä, ympäristö ja monet muut asiat voivat vaikuttaa oppilaan opintomenestykseen, mutta aidon rakkauden osoittaminen ja kokeminen elämässä saa ihmeitä aikaan. Rakkaus on muuttava voima, joka kantaa läpi elämän aina iankaikkisuuteen saakka.